Kaksi viimeistä sanaa hän suorastaan sähisi — lähinnä vaikuttamaan todistajaan, joka osui olemaan läsnä.
Mutta Farman ei ollut juuri tietääkseenkään Niggittsin salapoliisi-eleistä. Hän kääntyi Harrimanin puoleen.
"Taivaan matkasta ei siis tällä kertaa taida tullakaan mitään", sanoi hän nauraen.
"Ei, nyt mennään ensin New Yorkiin ja sitten helvettiin", riemuitsi
Niggitts.
"Minuutin kuluttua lähden", sanoi Harriman ja kietaisi kaulaliinansa tiukempaan kaulansa ympärille.
"Se saadaan nähdä", ulvoi salapoliisi.
Hän sai tosiaankin nähdä sen — ja vielä muutakin.
Pantterin vikkelyydellä Harriman hyppäsi siivelle. Niggitts ampui, mutta ei tietenkään osannut. Sen sijaan osui häneen nyrkinisku, ihan silmän alle, siinä olevaan arkaan hermoon. Se salpasi hänen kaunopuheliaisuutensa vahvojen telkien taakse. Hän vaipui läjään hytin pohjalle, jossa hän ensimäisen minuutinpuoliskon ajan kuvitteli olevansa höyryvasaran alla Bethlehemin terästehtaassa.
Harriman yritti nostaa tajutonta miestä ulos hytistä.
Silloin hän kuuli Farmanin äänen: