— Minä tiedän syyn, miss Edna sanoi.
Molemmat miehet katsoivat häntä ihmeissään.
— Se mies, jonka minä houkuttelin pois "Haista", hän kertoi lyhyen taiteellisen äänettömyyden jälkeen, oli erinomaisen etevä insinööri. Hän oli keksinyt erään aparaatin, joka muistutti kompassia. Se oli iso pyöreä kuuppa, jossa oli paljon eri-värisiä magnetineuloja. Siitä voi Ambroise Vilmart lukea kuin avoimesta kirjasta, mitä laivoja oli torpedoveneen lähettyvillä 100 metrin ja 30 neljännespeninkulman laajuisella alalla. Ja sillä tavalla merirosvot voivat ohjailla takaa-ajajainsa välissä niin, että eivät joudu niiden laivojen näkyviin, joita tahtovat paeta… Se on varmaankin suurenmoinen keksintö.
Miss Lyall katsoi riemuiten kumpaankin kuulijaansa, jotka istuivat mykkinä hämmästyksestä.
— Vai siinä se on syy, Grey tuumi viimein… Sanokaahan, miss Edna, minkälainen mies tuo Ambroise Vilmart on?
Nuoren naisen kalpeilla poskilla näkyi hienoinen punastus.
— Oo, hän sanoi kevyesti, hän oli semmoinen kuin muutkin miehet. Luulen hänen olleen vähän rakastuneen minuun…
— Kovasti, sir Edward oikaisi. Eikö totta?
Mainion diplomatin äänessä oli hienoista ivaa, mutta "Empiren" tähti ei näyttänyt sitä huomaavan.
— Niin, kyllä kai hän oli kovasti rakastunut, hän sanoi kainosti. Mutta minä hylkäsin kylmästi kaikki hänen lähentelynsä.