— Kuten suvaitsette, mr Anstey, jättiläinen vastasi. Menitte ansaan, sir.
— Asia on, kuinka sen ottaa, Anstey vastasi, olkapäitään kohauttaen. Minä olen joka tapauksessa saanut sanotuksi, mitä tahdoin, ja sillä on minun tehtäväni täytetty… Teillä on luultavasti kiire… Hyvästi, rouvaseni. Muistakaa minun neuvoani!
Sitten tuo tois-kätinen herrasmies kumarsi ja kääntyi Burnsin puoleen.
— Nyt olen käytettävissänne, hän sanoi astuen hitaasti häntä oven takana odottaneitten Burnsin aseenkantajain välissä.
Nuori salapoliisi katsoi hänen jälkeensä ja sitten näyttelijättäreen, joka oli ojentanut lumivalkean kätensä häntä kohti.
Mutta nähtävästi hän ei kiinnittänyt huomiota riemuitsevan naisen ystävällisyyteen, sillä hän kumarsi virallisesti ja poistui hiljaa muristen vankinsa perästä.
XLV.
YSERIN KERSANTTI.
— No, tuomari sanoi syvällä ja vakavalla äänellä, oletteko päättänyt puhua?
Syntyi kuolonhiljaisuus suuressa salissa, joka oli ääriään myöten täynnä ihmisiä. Tuomarin liikuttava ääni ja omituinen loiste hänen älykkäissä silmissään osottivat huomiota herättäneen jutun lähestyvän loppuaan.