Nuori meriupseeri muuttui yhtäkkiä. Hän juoksi täyttä vauhtia keulaan.
— Nimenne? hän kysyi melkoista ystävällisemmällä äänellä.
— Cottet!
— No, oletteko Pierre Cottet! Miksi hemmetissä ette sanonut sitä heti! Kyllä minä saan ne peevelit kiinni, ennenkuin ovat sikarinsa polttaneet.
— He ovat koko joukon edellä.
— Puh! Me ajamme 25 peninkulmaa.
— Mutta motorivene kai voi piilottautua jonnekin?
— Ette tunne täkäläistä rannikkoa. Täällä ei ole sijaa soutuveneellekään. Luottakaa minuun, herra salapoliisi. Takaan, että meillä on roskaväki kiinni 20 minuutissa. Jos ei… Kapteenin käytös muuttui yhtäkkiä vähemmän varmaksi.
— Mitä tarkoitatte? Cottet kysyi jännityksellä.
Kapteeni ei vastannut.