Ja vaarat päivänpaisteiset
Ja kedon tähkät, kukkaset
Ja kaikki tummat metsät
Ja salot, saaret, niityt, haat
Ja lumilinnat, kesämaat.
Tiet, kylät, torit, kaupungit,
Loistöllit, hovit kaunihit
Ja kaikki, jotka niissä
Turvaavat Luojan apuhun,
Ne kansas on, ne ovat sun.
Ken on niin rikas, kellä maa
Niin ihana on puolustaa
Ja armastaa kuin sulia?
Sen rakas Luoja sulle soi
Ja rakastettavakses loi.
Laps Suomen, kasva siinä vaan
Kuin nuori koivu puistossaan,
Ja sille henkes uhraa;
Pyhitä työs ja sydämmes
Sun maalles, maalle isies!
Maamme kirja 1886-1905.
MERIMIEHEN IKÄVÖIMINEN KOTIINSA.
Meren kuohuista laskimme riemuiten
Suvilämpimän Intian maille;
Ei lunta höydätä talvien
Sen seuduille viljakkaille,
Missä palmut ne varjoo
Kesäisen maan
Ja poppelit tarjoo
Balsamiaan.
Mut täällä en saa
Mitä miel' odottaa:
On kaukana mun ikävöimäni maa.
Minä kyllästyn kesän helteesen
Sekä ruokahan herkkuisahanki.
Paremp' on kodin kannikka kaunainen,
Vaikk' oiskin pöytänä hanki.
Siell' liukua huvi
Ja hauska on työ,
Siell' on viileä suvi,
Ja valkosa yö.
Pois sinne, pois
Jos päästä vois!
Kotijärvien luo minun mieleni ois.
Kotimaan jos koivukin mull' olis vaan,
Jossa rastahat raksuttaisi,
Ja lunta jos palloksi ois puristaa,
Ja tiukuja kuulla jos saisi!
Koko Intian aivan
Nyt vaihtaisin
Kotiseutuni taivaan
Ma tähtihin.
Pois sinne vaan,
Kodin maailmaan!
Sydämmessäni soi nimi Suomenmaan.
Maamme kirja 1878-1905.