»Voi, voi, isä! en—en—
Mihin joutunenki!
Jalkas tomut suutelen ma,—
Tallaa multa henki!…»
Lounahalle kello
Hovin kutsuu pian;
Silloin kuninkahan eteen
Astuu Felicián.
Kuninkahan eteen,
Ruoalle ei vainen:
Kädessänsä häll' on miekka
Julma, kostavainen.
»Tyttärestä henkes,
Kuningatar nurja!»
Onneks neljään heikkoon sormeen
Henkens' ostaa kurja.
»Lajos, Endre kuolkoot:
Lapsi lapsen hinta!»
Onneks miekkaa vastaan syöksee
Nyt Gyulafin rinta.
»Joutuun konna kiinni!…
Oi, Cselényi!—Pian!…»
Siinä hovimiesten teuraaks
Joutuu Felicián.
»Veriss' on sun sormes,
Turhaan tuo ei vuoda:
Mitä tahdot, puolisoni,
Kivun kostoks suoda?»
»Etusormestani
Immen ihanaisen,
Pitkäsormest' uhkasurman
Nuoren nuorukaisen;
Molemmista muista
Vävyn sekä nadon;
Punaisesta verestäni
Koko heimon kadon!»
Nurjat ajat pääll' on,
Nurjain tähtein valta:
Torju, Luoja, kovat iskut
Madjarien maalta!