Taivahan silmä entää
Purppuravuoteelleen,
Perhonen lepoon lentää
Kukkaseen;
Pyydä ei muuta:
Mett' unimaljasta jois,—
Suikkasee suuta,
Nukkuu pois.
Taivaalla tähdet kulkee
Kuutamo kattaa maan,
Patjahan impi sulkee
Suortuviaan;
Silm' iskee tulta,
Rinta se riehuu ja lyö—
Poissa on kulta,
Pitkä on yö!
Hälläpyörä 23/4 1869.
LOISTA, MAANI!
Kupehesta vuoren laineitansa
Laakson helmaan puro juoksuttaa,
Sointuun yhtyy kuusten, honkain kanssa,
Taivaan sinett' aalto kangastaa,
Muiskun suoden äyrään kukillen
Eespäin rientää läikkyin, soitellen.
Ilman rantaa kiertäin tähti tuikkaa,
Sukkuloistaan kultaa valuttaa,
Aamun leiskuu, päivän suuta suikkaa,
Kirkkaan illan, yönkin heloittaa,
Loistamast' ei lakkaa milloinkaan,
Taivaasta ei poikkee konsanaan.
Kirkkaana kuin laakson puro kulje
Virtajuovaas sinäi, synnyinmaa,
Maan ja taivaan sulot helmaas sulje,
Läiky, tanssi, soita, humaja,
Kirkkautta taivaan kangasta,
Honkain ääneen kieltäs soinnuta!
Kuni koitontähti sinäi loista
Illoin, aamuin yhtä kirkkaana,
Öiset hallat, raskaat usmat poista,
Kastehelmiksi ne muutalla,
Tummat pilvet tieltäs torju pois,—
Kenpä sulta loiston kieltää vois!
Hälläpyörä 7/5 1869.