—»Ylistetty luoja!» ja viuhuen
Nyt rukki se hyrrävi pyörien.
—»Hän luokses saa, kotimatkall' on,
Mut niinkuin syksyn puu alaston.»
—»Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!»
Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan.
—»Oi äiti parka ja vaivainen,
Sun kuollut on poikasi kaunoinen!»
—»Ylistetty luoja, kun puhdasna saa
Hän äidin helmahan taas nukahtaa,»
Eik' enää rukki se hyrräten käy,
Eik' enää kyynel vierivän näy.
K.P.T. albumi 1881.
RUNOLAULAJA.
Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,
Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,
Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää,
Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;
Jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken.
Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
Vaan tavan vuoks on kaikki ja teeskelyä vaan.