Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän,
Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän,
Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon
Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.
Ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi 9/4 1882.
VAIVAIS=AAPO.
Petäjistössä kankahalla
Vaivainen on hökkeli vain,
Ja vieläkin vaivaisempi
Sen hökkelin on asujain.
Kyll' on rikas ollut hänkin,
Nuor' ollut on aikoinaan,
Rujo nyt on, pettua syöpi,
Tytär ainoa riemunaan.
Syys=ilt' oli myöhä kerran,
Pesävalkea leimuaa.
»Mikä liike ulkona tuolla?
Ken yöksi nyt tänne saa?»
Matalast' ovest' astuu mökkiin
Mies röyhkeä liikkeiltään.
Pukimestaan hohtavi kulta
Ja irstaus silmistään.
»Hyv' ilta!»—»Herran rauha!
Mikä mökkihin kreivin toi?»
—»Olet köyhä, ma tuon avun sulle,
Joka puuttehes poistaa voi.»
Ja kultia hän pivon täyden
Nyt pöydällen levittää,
Ja ne valkean hohtehessa
Niin ihmeesti välähtää.
»Ja sun tyttäres kaunokaisen
Komeaan minä vien hovihin,
Puetan hänet kultiin, silkkiin
Ja kalliisiin kivihin.»