Aivan on asian kanta
Tällä lailla, lapsukaiset!
Minä sen to'eksi tie'än,
Ett' olen itsekin ollut
Taipuva tähän tapahan,
Saanut semmoiset vahingot:
Terveys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus ka'onnut,
Matti taskussa makaapi.
Tällä suututin sukuni,
Esivaltani vihoitin
Näytin itseni olevan
Hyvänsuoville suruksi,
Irvihampaillen iloksi.
Olkohon opiksi muille
Jotka saanevat sanoa:
"Muita on mies opettanunna
Itse oli oppimaton!"
32. Turhuudesta.
Yksi vaka vanha poika
Kävi kirkossa kesällä.
Kohta kun meni mä'ellen,
Näki joukon juopuneita,
Jotka pauhasi pahasti
Yöllistä elämätänsä,
Sanoivat sanan pahimman:
"Nyt lempo lopetti viinan."
Tämä vaka vanha poika
Pistihin kirkkopiha'an,
Siell' oli koreat ko'olla,
Kiiltonapit kinkerissä,
Jotka nauroi nahkavöillä,
Nyörimyssyillä myhäili.
Tämä vaka vanha poika
Otti askelen takaisin,
Meni tuosta männikköhön:
Siell' oli tarha tyttölöitä,
Miniöitä miekkosia,
Ehkäpä emäntiäkin,
Jotka puhui pummulista,
Silkistä sivertelivät.
Heitä luuli herrasvä'eksi,
Mutt' oli sanat suomalaiset.
Tämä vaka vanha poika
Istui kuitenkin kivelle,
Pisti piippuhun tupakin,
Kuulosti pitemmän päälle.
Sanoi tyttö toisellensa,
Että se etemmä kuului:
"Vieläpä sull' on villaröiy,
Kotikarvoista hamekin,
Huivi kanssa huonollainen;
Oisit tok kotona ollut!"
Sanoi taaskin toinen tyttö:
"Elä huu'a, herttaseni!
Ei oo käynyt kauppiaita
Koko talvena kotona.
Kävi poika Pohjanmaalta
Raahesta rahan anoja,
Ei se huolinna hameesta,
Eik' anna isä rahoja."
Sanoi taaskin toinen tyttö:
"Katsos tuota turmiota,
Antaapi minun isäni,
Vaikk' on itsekin velassa."
Sanoi taaskin toinen tyttö:
"Jospahan nyt käypi teillä
Miehiä milloin hyvänsä,
Laukku semmoinen sel'ässä,
Jok' on pitkä poikkipuolin,
Käske käy'ä mei'än kautta."
Tämä vaka vanha poika
Poltti piipun pohjillehen,
Kuuli siitte kellon soivan,
Kävi kirkkohon sisälle,
Kuuli siellä toisen kumman,
Sanoi toinen toisellehen:
"Köyhä kyll' on tuokin vaimo,
Koska on kuvaton myssy,
Kovin huono kaulahuivi."
Tämä vaka vanha poika
Veti nuuskua nenäänsä,
Pappi astui alttarille,
Enempätä ei hän kuullut.
Tuli taaskin talven päälle,
Istui kirkon kynnykselle.
Siinä räätäli rapuilla
Seisoi selkänsä kenossa,
Visintieraten vikoja
Miesten, vaimoin vaattehissa.
Tuli tyttö turkki päällä,
Ihan uusi uutuhelma,
Vasta saatu valmihiksi.
Sen hän seisotti eteensä,
Otti kiini olkapäistä,
Rintapielistä piteli.