Vaan se vaka vanha poika
Saapi sängyn itsellensä.
Jos hän penkille petaapi,
Eli pankolle paneksen,
Siihen laskeksen levolle,
Unen maistaapi makian,
Ilman huoran hurstiloitta,
Lakanoitta mieron lautan.
34. Tyttärille.
Yksi tohtori totinen,
Suomen suuri kirkkoherra
Puhui suulla puhtahalla,
Pakinoiksi paljon siitä,
Kuinka kunnia pysyypi
Muutamilla muuttumatta;
Toisille tosin tuleepi
Vika ilman viipymättä.
Vii'en viisahan sekahan
Niitä neitsiä nimitti,
Jotka kulki kunnialla
Vietit aikansa visusti,
Eikä ottanut ovesta
Sala-sissiä sisälle
Eikä vuo'etta vetänyt
Kaikille kasa-pukille,
Outtelivat oikeata
Puhe-mieheltä puhetta;
Kun ei tuota kuulla saanut,
Suostui siihen suuttumatta.
Vastasivat vanhat siihen
Talonpojat taitavasti:
"Sana oikehen sanottu,
puhe oikehen puhuttu."
Saammeko mekin sanoa,
Mitä mei'än mielessämme:
Heillenpä hopea-helmet
Ruunun rustata pitäisi,
Kaksi kaulan-ympärystä,
Että näistä näh'ä saisi
Pitäjän pila-miniät,
Kuka on kunnian pitänyt,
Kuka arvon ansaitseepi.
Kyll' on niitäkin kylissä
Tyttäriä tuhmempia,
Jotka rientävät ripille,
Sitä varten sinne käyvät,
Saahaksensa sulhasia
Vii'entoista vuo'en päästä,
Olla mies mikä hyvänsä:
Talon-laiska, juoppolalli,
Eli köyhä loisen poika,
Sotapoika, muuttosonni,
Elikkä rahaton renki,
Jokahan vihille veisi,
Vaikka vaskisormuksella,
Jos vuo'en, parin päästä
Korjan perä on kotina,
Talon turkki tuiskun suoja,
Läpilauta lapsenlikka,
Käsi virkka kätkyn souto,
Penkki, pankko, pöytä lauta.
Saanenko minä sanoa
Vielä viimeisen sanani?
Jos on paljon piikojakin,
Niin on piikaparkojakin,
Jotk' ei outa ollenkana
Puhemieheltä puhetta;
Kesällä kenossa kaulan,
Talvella takana silmin,
Läpi kirkon kiitelevät,
Kenen keksimän pitäisi,
Josta into iltapuolla
Tietä neuvoisi tilalle.
Itse alkavat asian,
Ett' on aina ajan kunkin
Sitä myöten mylläriä,
Kun on myllyt mieltä myöten.
Jospa tuosta toissa vuonna
Jo heti hepo etehen,
Saalis saunasta rekehen;
Tulla tuomarin etehen,
Tievustella tietäksensä
Keltä tullia tulisi,
Vuoroa vähänkin saisi.
Vaan se vaka vanha piika
Itse siunaapi siansa,
Itse sänkynsä sätääpi,
Perustaapi pehmeäksi,
Höyhen-tyynyllä hyväksi,
Päälle peittehet paneepi,
Jotk' on nastannut nahasta;
Siihen laskeksen levolle,
Unen maistaapi makean
Ilman itkun kuulematta,
Lapsen laulun tuntematta.
V. Huolirunoja.
35. Keisari Aleksanterin kuolemasta.
Sangen kuuluisat sanomat
Kaupungista kaukaisesta
Tulivat rajalta Turkin,
Jotka joutui joulun alla
Pohjan pitkälle perälle:
Toivat Suomehen surua,
Ehkäpä enemmän vielä
Vanhalle Venäjänmaalle;
Esti Europan ilolla
Alkamasta uutta vuotta.
Kirjat, jotka kiiruhusti
Kulki kaupungin ka'uilla,
Päästi portit Pietarista,
Liikutteli linnan salvat.