Ei se virttä väärin laula,
Joka oikein osaapi
Panna sanat säntillensä,
Että nuotti nou'attaapi
Kellosepän kelvollisen
Könnin kuuluisan tekeitä.
42. Runonte'osta.
(Tämä Turun Viikko Sanomissa 1821 N:o 2 luettava runo, joka on sanottu Korhosen tekemäksi, ei kuitenkaan näytä olevan häneltä. Sen rakennus ja sananlaatu on toisenlainen.)
Luonto laulajan tekeepi,
Itse into ilmoittaapi
Runojalle rohkealle
Mitä veisuhun vetääpi,
Sovittaapi soittohonsa.
Ei se luotu laulajaksi,
Runon työhön tuuvitettu,
Joka virttä viikkokau'et
Mietti mielensä pakolla,
Hankki työllä haikealla,
Niinkun muutama nykyinen
Kirkkovirren kirjoittaja:
Sanat järsi ja sahaili,
Nurin tunki nuottihinsa,
Väärin virtehen pakotti,
Värsyjen perät väkisen
Saattoi samanäänisiksi,
Kielen riimahan rivitti
Kamalasti katkottuna.
Sinä, poikani, paremmin
Asiasi aprikoitse:
Ellös pyrkikö pyhälle,
Runotyölle työnnätelkö,
Jos on mielesi matava,
Luonto sulla lii'an kylmä.
Vaan jos tuntenet tulisen,
Povessasi polton tuiman,
Ruveta runontekohon,
Laulamahan kansan kuulten;
Niin sä laske laulujasi,
Miten kielesi kajuupi.
Paras on pauloja pa'eta
Riiman kovan kahlehita,
Joihin muinoin jouto munkki
Kurjat veisunsa kuritti,
Lorut pahat palmikoitsi;
Eipä näitä nähnyt ennen,
Kuullut kunnon laulajamme.
Itse isä Väinämöinen
Riimattomilla runoilla
Miellytti metsän kapehet,
Luonnon kaiken liikutteli,
Meren aallotkin asetti.
Viel' on vanhoista runoista
Jalot jäännökset jälellä,
Hyvät pirstat Pohjolassa,
Samate Savon kylissä,
Karjalassa kaiketikin.
Näistä ota oivallusta,
Näistä taitoa tapaile,
Kuink' on runo rustattuna
Jamottu jaloihin virret.
Kun saanet sanelemahan,
Läh'et virttä laulamahan,
Saattele sanat rivihin,
Kerro kaikki taitavasti —
Isosti isot asiat,
Lystit laula leikitellen,
Hiljan pienistä puhele,
Ihanista ilon kanssa.
Lausu surten surkioista,
Heitä kehnot kertomatta,
Päätä virtesi välehen,
Ettet lii'alla lorulla,
Joutavia jaarittele,
Virttä pitkäksi venytä,
Lamahuta lauluasi;
Ettei koko Suomen kansa,
Suku vanhan Väinämöisen
Ennen päähän päästyäsi,
Ikävystyisi ilosta,
Viheltäisi laulullesi.
Puhu suusta puhtahasta
Savon selvillä sanoilla,
Taikka oivan Oululaisen,
Mitä itse into tuopi,
Luonto lauluhun latoopi.