Aikaa samalla tavalla
Monella muotoo turmellaan,
Kun paha siemen kylvetään,
Niin turmelusta niitetään;
Aika on aivan pahennut,
Sen asujat on ansainnut.
Jos tämän sa'an alkua,
Kolmenkymmenen kulkua,
Kaikilta puolin katsellaan,
Muutokset kaikki muistellaan,
Mustat on ollut muutokset,
Ja paikoin paljot puutokset
Valtakunnat on vaihtuneet,
Ja miehet miekkaan kaatuneet:
Leskein luku on lisäännyt,
Orpoin osa on vähennyt;
Idästä isot sanomat
Ain' alinomaa kuuluvat.
Koleran kova sairaus
On yksi uusi vitsaus,
Se itämaalla ilmestyi,
Jo lähes meitä lähestyi,
Suuret on miehet surmannut,
Halvatkin hautaan kaatanut.
Elementit myös suuttuivat,
Ja vihamiehiksi muuttuivat,
Pilvet pitävät kasteensa,
Maa halkielee kuivasta,
Valkia suuren vallan saa,
Kylät ja metsät kukistaa.
Kaupungin palot kauhiat,
Suomessa suuret surkiat,
Lasten leivän lyhentäneet,
Vanhain varan vähentäneet;
Kaikkia silloin kaivataan,
Kun tulen töitä tutkitaan.
Jo mainitulla ajalla,
Sa'an yh'eksän alulla,
Kapunti vanha Kaarlepyy
On valkian vaaran kärsiny,
Raahe ja Oulu kaikkineen,
Kirkkoinehen ja kelloineen.
Kuuluisa kylä Turku myös,
Valittu vanha rakennus,
Armottoman ja ankaran
Kautta väkivallan, valkian,
On ollut paitsi onneaan,
Tavaroitaan ja tarpeitaan.
Monta kaunihinta kirkkoa
Suuresta Suomen saaresta
On tuli myöskin polttanut,
Ja paljon työtä tuottanut;
Ei silloin leipää hankita,
Kun tulen töitä parsitaan.
Maat, kylät, suojat polttanna,
Talot ja taloin tavarat;
Elatus-aine aivottu
On tulen suuhun survaistu;
Kaikkia silloin kaivataan,
Kun tulen töitä mainitaan.