»Kanttori silmäili häntä hetkisen hurskaan näköisenä ja alkoi veisata entistä hartaammin:
— Paljon lämpimämpi on niiden, jotka nukkuvat yhdessä mökissään, kuin sen, joka nukkuu yksin palatsissa!
— Mutta emmehän me nuku yhdessä, sinä houkka! huudahti Groza.
— Virta yhtyy jokeen! Mies ja nainen…
— Menevät helvettiin! ärjähti ystäväni, ravistellen kanttoria käsivarresta. Tahdotko opettaa hänelle aakkoset vai et? Lupasit tehdä sen!
— Kyllä, vastasi Joakim lähestyen minua kuin unissakävijä, niin, olen luvannut ja nyt alan.
»Sitten hän sanoi, luoden minuun maailman rehellisimmän katseen:
— Floritchica! Musta kyyhky! Lausu aivan kuten kuulet minun lausuvan: Alpha… Vita… Gamma… Delta… Epsilon…
»Tavasin pelottomana hänen perässään koko aakkosluettelon.
— Ehtahtos! Ehtahtos! [Ihastuttavaa! Ihastuttavaa!] hän huudahteli sitten kreikankielellä. Vain yksi virhe, pieni vähäpätöisyys, joka on korjattava; ne ovat nämä kolme vaikeasti lausuttavaa kirjainta: gamma, dzeta ja thita. Gammaa lausuttaessa on tehtävä samoin kuin kurkkua huuhdeltaessa. Dzetaa lausuttaessa on matkittava pohjatuulta. Mitä thitaan tulee, niin se muistuttaa hanhen ääntelyä. Lausu siis uudelleen ja anna minun samalla nähdä suusi. Minä autan sinua.