Laulu n:o 5.
Kun Englannin kanaaliss’ kuljettiin, fale rii fale raa ja kuljettiin, kun satoi ja tuuli, niin reivattiin, fale rii fale rallallei.
Kun likelle rantoja seilattiin,
fale rii fale raa ja seilattiin,
niin kasvojammekin peilattiin,
fale rii fale rallallei.
Enkelskan tytöt siell’ ootteli,
fale rii fale raa ja ootteli,
ja poskiansa he maalaili,
fale rii fale rallallei.
Ja kun rannalla pusut ne mäiskähti
fale rii fale raa ja mäiskähti,
koko Lontoon kaupunki säikähti
fale rii fale rallallei.
Sitten menimme likelle tiskiä,
fale rii fale raa ja tiskiä,
ja otimme ryypyn viskiä,
fale rii fale rallallei.
Kun aamulla tavattiin puurissa,
fale rii fale raa ja puurissa,
oli kaikilla matti pussissa,
fale rii fale rallallei.
Nyt seilaamme taasenkin merillä, fale rii fale raa ja merillä, käymme vissisti maailman perillä, fale rii fale rallallei.
(Repäisevä kuoro jenkan tahdissa.)
(Kerron aikana tanssivat miehet parittain viheltäen samalla.
Laulun perästä.)