No eihän teistä mihin pääse.
Laulu n:o 8.
Mä meripojast' iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä hei heijuvei. Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti, ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti.
Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa,
hän sille silkin osti Singaporesta,
mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei,
kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei.
Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa,
sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta.
Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai,
niin Signorina Marita sen hältä sai.
No Napolista koralleja uudelleen
hän osti viedäksensä Suomen Ainolle,
mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi,
kun Donna Petronellan kanssa halasi.
Nyt meripoika viimein suuttui kovasti,
ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’,
mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’,
kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.]
Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin
ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin,
kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin:
»Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin.
No liiat rahat Tivolissa meni kai, mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai, hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi, ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’.
(Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.)