(Heittäytyy Anna-Marin kaulaan, halaa ja taputtelee.)
Kylläkai tätä aina tekee, tekee varmasti!
ANNA-MARI (Ponnistelee kaikin voimin vastaan ja pääseekin viimein hengästyneenä irti.)
Hassu mies! Kaikki ne vielä eukkoakin hommaa!
(Huutaa ulos mennessään.)
Anna hevosen mennä!
(Ulkoa vielä kuuluu Anna-Marin puheen tulva Tirisen tyhmyydestä.)
TIRINEN (Pitkän vaitiolon jälkeen.)
Sepä nyt oli!… Ensin se näytti kyllästyvän siitä, kun en halannut, ja sitte se näytti kyllästyvän siitä, kun halasin. Ole sitte niille mieliksi, jos osaat… Taitaa paras olla eukotonna!… Enhän minä siitä Anna-Marista välitä, menköön menojaan… mutta kaduttaa vähän, tuota, kun olisin hänen mukanaan saanut niin tosikomean lehmän, jos olisin ymmärtänyt oikealla hetkellä sitä Anna-Maria vähän halata.
Esirippu.