Maija. mutta sen minä sanon, että jos et huomenna ala mennä töihin, niin otan kepin ja roitelen niin pakaroillesi, että laiskuus lähtee.
Pekka. Et uskalla.
Maija. Otan isännän avukseni pitelemään.
Pekka. Sekö on sitte aviopuolison rakastamista?
Maija. On se laatuaan sekin ja ainakin yhtä hyvää kuin sinun makaamisesikin.
Pekka. Ei kukaan ole omaa lihaansa vihannut.
Maija. — — — Ja sen minä sanon, että jos minä voitan miljoona-arpajaisista rahaa, niin et näe niistä penniäkään.
Pekka. Ja sinä et näe markastasi laitaakaan, sillä koko peli on vain rahan narraamista.
Maija. Ostettu se nyt kuitenkin on, ja kiitin, että sillä pääsin, niitä on nykyään arpalippujen kauppiaita niin ettei silmiään tahdo auki saada, ja ne ovat vielä hullumpia kuin henkivakuutusasiamiehet, — —— mikä sen tietää, jos vielä voitankin…
Isäntä (tulee puusepän esiliina edessään). Päivää! — Eikö teidän isäntä joutaisi vähän töihin? minulla olisi laudan kantamista ja vähän muutakin.