Menehän nyt halattava siitä hakemaan isäntää syömään ja joutukaa pian molemmat.
(Simppa menee.)
LIISA (Laulaa.)
Ilman kuuta ja aurinkoa mailma ois pimeä, ilman neitoin rakkautta poikain tulis ikävä!
(Laittaa ruokaa pöytään.) Eipä silti eikä senvuoksi, kyllä kai tässä sievä emännän paikka olisi mökin tytölle, eikä olisi anoppiakaan niskassa, ja mies on hyvänluontoinen eikä rumakaan. Onhan hän tosin vähän hitaanlainen, mutta jospa hän siitä hiukan vilkastuisi — ja sittenhän sitä saa emäntäkin isännöidä. — Niin, jospa minä hänet ottaisin, jospa hänet hyvinkin ottaisin. (Laulaa veitikkamaisesti.)
Tähdet tuikkivat taivahalla, kuu on varsin vakava,
kohta kapsaa kullan jalka tuolla oven takana.
No, eipä se kapsakaan! Missä ne nyt viipyvät? (Ovelta.) Syömään, huii, syömään, huiiii!
ANTTI
No, no!