(Menee.)
SIMPPA
Aina sillä turkasella on viimeinen sana, vaikka minäkin olen jokseenkin hyvä suustani. No, kärsitäänhän vähän aikaa. (Kamariin.) Joko isäntä pian alkaa joutua?
ANTTI (Tulee verkatakki kädessä.) Peloittaakin vähän tämä naimishomma — jos miellyttääkin. Olisi se tyttö edes yhtä tuttu kuin tuo Liisa, että uskaltaisi jotakin puhua.
SIMPPA
Mitä siitä liiasta tiskuteeraamisesta on. Taputtaa vain vähän ja iskee silmää, niin se on tarpeeksi alussa.
ANTTI
Enkä minä osaa suudellakaan.
SIMPPA
Ei ne talonpoikaiset sellaisesta välitäkään — ja kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää!