(Simppa katsoo kummissaan Kustaavaan. Äänettömyys.)
KUSTAAVA
Pitäneekö tässä sitten minun puhe aloittaa. Hiljainenhan se on tämä isäntä ollut aina — mutta kun minä sain äsken kirjeen isännältä, 'missä hän ilmoitti tahtovansa minua emännäksi, niin tulin heti puheille. Mitä se venyttelemisestä paranee, ja kun tämäkin talo on ollut jo vuoden päivät emännättä, niin minä arvelin, että kyllä siinä saa olla joku, joka pitää silmällä, ja kyllä minä saatan jäädä vaikka paikalla tänne emännöimään. Otin jo vähän kapineitakin mukaani ja keretäänhän sitä sittenkin pappilassa käydä ja muut asiat suorittaa, kun kerran isäntä kirjoitti, että —
(Antti ja Simppa ovat suu auki kuunnelleet.)
SIMPPA (Keskeyttää.)
Mikä isäntä?
KUSTAAVA
Tuo tuossa.
(Osoittaa isäntää.)