Tässä sinä vain yksin nökötät kuin pataässä… tarvitsisit kai akan niinkuin muutkin, kun on lehmiä ja kaikkea.
TIRINEN.
Enkä tarvitse. Kun saisin hyvän lehmän, niin se olisi parempikin. On liikoja noita heiniäkin… Myö nyt tuo Ruuslokka tai anna edes ruokolle.
ANNA-MARI
Ei maksa vaivaa puhuakaan — ei me erota, Ruuslokka ja minä, ennenkuin kuolemassa.
(Ulkoa kuuluu ammumista; Anna-Mari katsoo ikkunasta.)
No sepä nyt siellä riuhtoo ja ammuu.
(Kiiruhtaa lehmää komentamaan ja puhuttelemaan.)
TIRINEN
Ei se näy myövän eikä antavan ruokolle… Mutta… mutta, jos sen onnettoman saisi, niin jäisivät molemmat tähän… On oikein sääli päästää noin hyvää lehmää käsistään… Mutta tokko sitä vaimoa saattanee sentään kysyä niinkuin Ruuslokkaa? — Siinä kai pitäisi olla monetkin esipuheet ja valmistukset…