Parin minuutin kuluttua palasi soturi takaisin vartiopaikkaansa nuotiotulen ääreen, ja metsästäjät hengittivät hiukan helpommin. Saari kulki edelleenkin yhä lähemmäksi rantaa.
"Tom", kuiskasi Pedro toverilleen, "jos se edelleenkin kulkee samaan suuntaan, niin joudumme tekemisiin vahtisoturin kanssa. Jos me voisimme vain oksan avulla hiukan ohjata lauttaa, niin olisi helppo muuttaa sen suuntaa."
"Siihen olemme kumminkin pakotetut ryhtymään", vastasi kanadalainen, "ja se on joka tapauksessa toki parempi kuin suoraa päätä syöksyä vihollistemme kynsiin. Mutta katsokaammepa ensin, kulettaako virta meitä todellakin rannalle. Jos siten on asianlaita, niin emme saa epäröidä kauemmin."
Samulla hän otti kuivan puupulan ja viskasi sen jokeen. Hetkisen kierteli puupala paikoillaan ja sitten alkoi se kulkea joen keskustaa kohti. Suurimmalla jännityksellä oli metsästäjä seurannut tämän pienen puupulan kulkua, nyt hän kääntyi toveriensa puoleen ja kuiskasi: "virta kulettaa meitä taas keskelle jokea."
Virta teki käännöksen aivan lähellä rantaa, ja heti kohta alkoi uiva saari kulkea joen keskustaa pitkin.
Hitaasti kului tunti täynnä pelkoa ja toivoa, ja tulet intiaanien leirissä häipyivät vähitellen.
Kun raitis aamutuuli, tuo auringonnousun ennustaja, alkoi puhaltaa ja haihduttaa sumua, olivat he loitonneet kauas pienen saaren alkuperäiseltä paikalta ja olivat nyt turvassa.
Mutta kauhistuttavaa oli Verikouran raivo. Huolimatta musertuneesta olkapäästään, joka sai aikaan sanomattomia kipuja, ei hän ollut väistynyt paikaltaan. Jo yön kuluessa oli sanansaattaja saapunut, tuoden sen tiedon, että hyökkäys kullanetsijäin leiriä vastaan oli mennyt myttyyn, että monta soturia ja joukon johtaja oli kuollut, ja että hänen heimonsa nyt vaati häntä tulemaan joukkoja johtamaan. Mutta Verikoura ei ollut tahtonut ryhtyä tähän kunniakkaasen toimeen, ennenkuin olisi verisesti kostanut noille kolmelle metsästäjälle. Ja nyt kun aamutuuli oli haihduttanut sumun, eivät ainoastaan hänen pelottavat vihollisensa olleet poissa, vaan myöskin tuo pieni saari oli kadonnut, ja vaikka hän tuntimääriä antoi etsiä tarkoin molemmat rannat, ei heistä nähty ainoatakaan jälkeä.
Francoisista tahdomme vain lisätä, että hän suurella innolla antautui seikkailurikkaasen metsästäjäelämään, että hän monta vuotta metsästeli yhdessä vanhojen toveriensa kanssa ja hänestä itsestään tuli mainio metsämies sekä villien punaihoisten suuresti pelätty vihollinen.