Kaikki luulivat hänen tulleen hulluksi. Yksi renkilöistä otti rajusti häneen kiini, nostaen hänen lattialta korkealle, niin että hän jaloin potki kun väkisin kannettava karju.
Tämän vuottamattoman syleilevän kautta tuli Koponen taas entiselleen ja asia tuli selvitetyksi. Mutta kuitenkin oli Jussi renkien mielestä täysi narri.
Heikko-luontoisten on vaikeampi kestää iloa kuin murhetta ja niin Koposenkin. Hän lauleskeli koko päivän vuotellen ystäväinsä tuloa, joita oli päättänyt oivallisesti kestiä.
Vihdoin tulivatkin ystävät, ja nytpä alkoi iloa, syömistä ja juomista, jota kesti seuraavaan päivään.
Todellisesti iloinen oli Kela, joka pisti julkista pilkkaa suojeltaviensa, varsinkin Pekka Kettusen ja Jurrin kanssa, jotka kumpikin olivatkin pilamaiset. Viimeksi mainittu sai monta pistos-lausetta virsistänsä suden kuopassa ja itse Koponenkin sai kiusa-puheita, sillä Kela sanoi hänen ennen kaikkia täytyvän esitellä sellaisten laitosten kieltämistä. Mutta pian muuttui leikki yleiseksi iloksi saadusta voitosta. Jokainen iloitsi vasta-lahon häviöstä. He olivat vakuutetut vasta tulevan huudon onnellisesta päätöksestä, sillä olipa enemmistö heidän puolellansa ja he aikoivat kyllä varoa enää joutuvansa susien kynsiin. He sydämmellisesti nauroivat Ollia, joka muka täytyisi tulla takaisin, ja sepä olisi häpiä, jota ei ollut helppo pestä. Kela tarttui lasiin ehdotellen maljan uudelle edusmiehelle, johon hän vastasi kerskaavalla puheella, joka oli sekä ma'uton että mieletön. Viimeiksi juotiin kuolemaan asti kestävän ystävyyden malja, jonka tehtyä ilomielissä erittiin taas kohdataksensa toisiaan muutaman päivän kuluttua käräjätalossa, jolloin asia voiton kruunulla kaunistettaisiin.
Nytpä tuli kiire Koposen talossa. Laitettiin, näet, ompelioita, suutaria ja räätäriä kaupunkista kuntoon panemaan Koposen vaateasua. Siistinä ollaan, sanoi mies, joka tanssi sukissaan.
Koponen tarkasteli papereitaan ja kirjoitteli sääntöjä pehtuorille, jonka hoidettava talous oli hänen poissa ollessaan.
Kaikki oli valmis ja huutopäivä tullut.
Matkailiamme kulkivat tällä erää valtatietä päästäksensä väijyvät kuopat, mutta Koponen pysähtyi rouviin, sillä ei hän vieläkään tahtonut omistaa edusmieheksi pyrkivänsä. Hän tahtoi muka luultavaksi yleisön luottamuksen hänet kutsuneen, joten hänen siis oli siihen myöntyminen vaikka vastahakoisesti. Oli nytkin suuri rahvaan kokous Raivolan kestikiivari-talossa.
Monta morkka-sanaa saivat Pekka Kettunen ja Jurri niellä, sillä yleisöä kiukutti häpeälliset kujeet, jotka julkisesti tarkoittivat rehellisen miehen halventamista ja itsensä ylentämistä. Moni kävi vieläkin Koposen puolelle, sillä onhan se viehättävää olla voittavien joukossa. Moni sen teki päästäksensä toivottuun pitoon, jonka piti tulla oikein kunnollisen.