[71] Kuuluisa Historoitsijamme Yrjö Koskinen sanoo: »Mutta ainakin on muistaminen, että nimi Suomi, Same ei kuulu yksistänsä nykyiseen Suomen-kansaan, vaan mahdollisesti ennen muinoin on ulottunut yli koko Suomensuvun. Jos nyt tahdomme yhteen lauseeseen sulkea, mitä edellisessä on selitetty, niin yksi suuri teko-asia on historian omaksi valloitettu: Turanilalsten muinainen valta Sindin ja Eufratin välisellä alalla. Että Turanilaiset tässä ovat Suomensukua, on arvelu, jota kaikki todennäköisyys kannattaa; siihen yleiset kielitieteelliset kohdat viittaavat, sille puolen myöskin nuolenpaä-tutkimuksst kallistuvat…
Mutta miten lopullinen tuomio langenneekin, on silminnähtävää, että Suomen säännöllinen kieli ja Suomen muinais-runosto, jotka molemmat näyttävät seisovan jonkun iki-vanhan viljelyksen pohjalla, tulevat paljon painamaan tutkimuksen vaa'assa.» Tiedot Suomensuvun muinaisuudesta. Helsingissä 1862. S. 18, 19.
[72] Tutkimuksessaan Hafva Lappar och Finnar på skilda tider invandrat till Norden?, lausuu Jan. Ad. Lindström loppupäätelmänä seuraavaa: »Tämän tutkimuksen loppupäätökseksi jääpi siis, että suomalaiset ovat olleet Euroopan vanhimpana kansana, ja että he aavistamattomista ajoista lähtien ovat pitäneet hallussaan sen pohjoisimpia maita.» Kts. Suomi, 1859, loc. sit. s. 40. Näkyy että vanhemmat historioitsijat olivat rohkeampia johtopäätöksissään kuin nykyiset. Riippuikohan tämä yksinomaan »tietojen vähemmyydestä»? Aivan niinkuin Wettenhovi-Aspa meidän päivinämme arveli tohtori K. Meijer, että osa Euroopan turanilaisesta alkuväestöstä oli tullut Afrikasta. Vrt. Koskisen edellämainittua väitöskirjaa, s. 31. Tiedemiesten nykyinen kanta Skandinavian suhteen näkyy olevan, että varhemman kivikauden (noin 10.000 vuotta sitten) ihmiset olivat lappalaisia, mutta jo myöhemmän kivikauden (noin 6.000 vuotta sitten) väestön germaanilaista alkuperää. Vrt. C. Grimberg, Svenska folkets underbara öden, I, Stockholm 1913. S. 20. Että nämä myöhemmät ihmiset olivat pitkäkalloisia, ei kuitenkaan mielestämme ehdottomasti todista niiden olleen germaanilaisia, sillä ovathan suomalaisetkin, ainakin karjalaiset ja kainulaiset, pitkäkalloisia.
[73] Tähän sopii verrata norjalaisen Friesin sangen etevästi perusteltua väitettä, että Sampo oli lappalainen noitarumpu, erityisesti kallisarvoinen ja kuuluisa.
[74] Viimeksi ja edellä toistetut sanat ovat otetut »Vellamon neidin onginnasta», mutta kuuluvat sisältönsä puolesta Aino-episodiin.
[75] Allegoriassa tämä ukko »Virokannas» on uuden rodun Manu eli henkinen tyyppi ja johtaja. Nimi Virokannas tarkoittaa siis samaa kuin intialainen Vaivasvata (Manu Vaivasvata); merkillistä kyllä on olemassa sanskritinkielinen sana, joka muistuttaa Virokannasta ja merkitsee etymologisesti samaa kuin Vaivasvata, vaikka se mytologiassa onkin erään daimonin nimi. Vaivasvata näet merkitsee »auringosta tuleva» ja samaa merkitsee vairootshana, joka johtuu sanasta virootsha, aurinko.
[76] Marjatan poika ei kansanlauluissa ole Kristus, vaan Kullervo. Kullervo-tarina kertookin arjalaisen rodun valheista ja sieluelämästä, vaikka emme tässä teoksessa siihen kajoa.
[77] Deevan suhdetta kansaan j.n.e. olen hieman laveammin kuvaillut kirjasessa »Suomen kansallishaltia», Helsinki 1913, Teosofinen Kirjakauppa ja Kustannusliike.
[78] Tämän käsityksen mukaan ovat esim. germaanit myöhemmin Eurooppaan tulleita kuin suomalaiset esi-isämme, ja germaanilaisten vanha Edda-uskonto, jossa on paljon yhtäläisyyksiä kalevalaisen kanssa, on yhtä hyvällä syyllä lainannut piirteitä suomalaisten elämänkatsomuksesta kuin päinvastoin. Vrt. mitä Yrjö Koskinen sanoo: »Kun nyt ylehensä Euroopan kielissä tavataan Suomen-sukuisia aineita, joiden syntyä ei käy tyydyttäväisesti selittää historiallisten aikakausien oloista ja suhteista, on tämä seikka mielestäni vahvimpia todistuksia siihen, että se väestö, joka jo ennen historian alkua riutui Euroopan alalta, oli Suomen-sukua.» Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta, s. 25, 26.
[79] Tässä kirjassa emme puhu Kullervosta.