Palvelija (tulee eteen.) Hyvä Jumala kuinka herra ja rouva minua peloittivat. Olin vähällä pudottaa teetarjottimen.
Klara ja Johan (huudahtaen.) Teenkö!
(Katsovat hymyillen toisiinsa.)
Palvelija (asettaa tarjottimen pöydälle.) Niin, älkää suuttuko, rouva. Mutta kun tulin kyökkiin, kiehui vesi niin kauniisti! Ja silloin ajattelin että olisi kerrassaan synti, jos rouva ei saisi sitä, mihin kerran oli tottunut kotona ollessaan. Ja eihän siitä minulle mitään sanottavaa haittaa ollut, kun kaikki kuitenkin oli valmiina.
Johan. Te olette varmaan erinomaisen huolellinen palvelija, Maria?
Palvelija. Niin, sittehän herra ja rouva saavat nähdä. Tulette olemaan tyytyväisiä kanssani. Minut saa juuri sellaiseksi kuin vaan tahtoo.
Klara. Niin, sen huomaa heti. Mutta nyt kun olemme saaneet teen, niin te varmaan mielellänne menette nukkumaan?
Palvelija. Kyllä — joll'ei rouva enää mitään tarvitse, muuten —?
Klara. En, suuret kiitokset vaan! Nythän olemme saaneet kaikki mitä tarvitsimme.
Palvelija. Niin, siis toivotan vaan herralle ja rouvalle hyvää yötä.