"Ihmeelliset ovat luojan työt", johon kaikki muut säestivät samalla kiitoshartaudella.
Seuraavana päivänä kirjoitti Anna:
"Herra Feodor Ivanovitsch Snorikoff!
"Raskas velvollisuuteni on ensiksi mainita että luoja on sallinut teidän herra isänne elämän päättymään Riston takaa-ajoretkellä, paikalla josta tähän liitetty piirros nimeltä ja tilasta tarkemmin selittää. Toivon kuitenkin että otatte tämän surusanoman, kuin lähetetyn kaikkivaltiaan kädestä.
"Sitä vastaan on kunniani, ei vähemmän kuin suuri iloni lausua Teille sulimmat kiitokseni Ristoni pelastuksesta, hän on nyt kotona ja siunaten muistelee Teidän verratonta itseuhraavaa jalomielisyyttänne.
"Suuret lahjanne, joita Riston myötä lähetitte, on paisuttanut
kiitollisuus-velkani Teille äärettömäksi.
"Häämme tulevat ehkä vietettäväksi yhtaikaa joulujuhlan kanssa,
likemmin tästä asiasta emme ole vielä kerjenneet päättää.
"Samalla kertaa kuu Risto ja minä pyydämme saada sulkeutua Teidän ja Teidän armaanne suosioon, ilahuttaisi se meitä sanomattomasti että edelleen soisitte meille hyväntahtoisen muistonne.
"Anna".
Majuri, kuultuansa Jussin viimeisen teon, sanoi että Jussin pitää saada kunniallisen hautauksen; niin tapahtuikin, jota ennen kuultiin kirkossa saarnastuolilta "kiitos": "Vihollisen käden kautta on vaipunut ajalliseen kuolemaan renkimies Johan Luomaniemi, kolmenkymmenen vuoden, kahden kuukauden ja yhdeksän päivän ijässä".