"Mihinkäpä hän pääsee kun on sinun tarkan katsantosi alla, eikä hänellä sotaoikeudelta ole muuta toivoa kuin hirsipuu", lausui Risto. — "Kun hän nyt olisi tunnustanut rehellisesti, niin tiedätkö Olli, minä olisin kaikin voimin koettanut puolustaa häntä".
"Se se, mutta se on niin paatunut raukka ettei hän voi parata", sanoi
Olli.
Anna, Risto ja Olli istuivat kauvan Ollin huoneessa, jaaritellen ja resuten vilkkaasti yhtä ja toista, totta ja leikkiä, kaikki korkealla äänellä.
Sillä aikaa oli Saaran ja Jussin välillä ollut yhtä vilkas vaan hiljainen kanssapuhe:
Jussi: "No oletko saanut jotain selvää, jos se on mahdollista päästä karkuun tästä helvetin luolasta?"
Saara: "Minä luulen ettei se ole mahdotonta".
Jussi: "No miten?"
Saara: "En sano, ennenkuin valalla vahvistat lupauksesi".
Jussi: "Naida sinun?"
Saara: "Niin".