"Lähdemme ajaan voivottaa perässä, kun tapaamme hänen, niin otamme vangin pois", esitteli joku.
"Missä on meidän sääripuoli opas?" kysyi Patraskoij.
"Tuolla istuu reessä ahon toisella puolella", vastasi joku.
"Menkää joku käskemään häntä tänne", käski Patraskoij.
Yksi juoksi oppaan luo käskemään häntä.
"Sano niin, että menevät heti kylään, joka näkyy ja ryöstävät sen, se on rikas kylä, sieltä saavat paljo sekä rahaa että muuta tavaraa, mitään vastusta siellä ei tarvitse pelätä, erittäinkin kun Risto väkinensä nyt on kynsipuussa, mutta joutukaa etteivät kerkiä pelastaa tavaroitansa. — Minä ajan tästä tuota tietä kylään, joutukaa, riennä takasin!" lausui opas.
Käskyläinen juoksi takaisin ja selitti asian.
Heti lähtee joukko, jok'ainoa hevosineen ja rekineen, Patraskoij etupäässä, kylää kohti.
Olli oli piiloittaunut muutamien toveriensa kanssa erään kallionnokan taakse, jossa hän näki mitä tapahtui. Ehkei hän kuullut mitään "oppaan" ja käskyläisen kanssapuheesta, luuli hän toki edellisen viittauksesta ymmärtäneensä, että hän (opas) aikoi kylää kohden. Sentähden vetäytyi Olli tovereinensa kallion kautta kylään vievän tien vierellä satunnaisesti olevan halkopinon taakse. Nyt opaskin, joka luuli Riston kanssa vangitun kaikki suomalaiset kynnenkannattomaan eli mahdollisesti jonkun päässeen pakoon, käänsi hevosensa tielle ja alkoi hiljoillensa ajamaan kylää kohden. Kun hän kerkesi halkopinon kohdalle, hyppäsi Olli takaa reen kannolle ja puristi ajajan käsivarret lujasti sanoen: "Päivää Jussi, tuopa oli hauskaa, että vielä kerran tapasimme toisiamme, missä Saara on?"
Jussi hämmästyi niin, ettei hän tointunut huutamaan apuakaan, ennenkun
Ollin toverit noin kymmenkunta miestä olivat paikalla, käärivät hevosen
loimen Jussin pään ympäri, sitoivat loimen ynnä kädet, riisuivat
Jussilta kaikki aseet ja käänsivät hevosen pois tieltä.