Satu 20.
Jokainen pelkää paikkaa kussa loukattiin.
Vaimo Synnytys-vaivassa.
Ei kukaan mielellänsä paikkaan loukkaavaan.
Synnytys-hetkenä, kuukautten perästä,
Makaili vaimo maassa valittain vaivojans;
Mies kehotteli nousemahan vuoteelle,
Huokeempi kussa päästä luonnon kuormasta; 5
Ei, sanoi, luottavansa, sillä sialla
Vaivansa päättyvän, kuss' ensin aljettiin.
Satu 21.
Älä päästä pahaa paikoillesi.
Penikoiva koira.
Ihmisen pahan makioissa sanoissa
On vilppi, kuta opetetaan välttämään.
Muinainen tiine koira pyysi toiselta,
Jos saisi penikkansa hänen pesäänsä;
Sen mielellänsä sai; vaan sitte takasin 5
Kuin tahtoi, vielä vähää aikaa rukoili,
Ett' penikatkin vähän vahvistuisivat.
Jo ajan kuluttua kysyi kiivaammin
Pesäänsä: — Minun ja mun kaiken joukkoni
Jos voinet ajaa poijes, lähden, muutoin en. 10
Satu 22.