FIGARO. Se on yht'aikaa yleisen ja yksityisen hyödyn edistämistä: todellakin siveellinen urhotyö, armollinen herra!
KREIVI. Sinä sanot, että pelko kosijoista saattaa hänet oveansa sulkemaan?
FIGARO. Kaikilta ihmisiltä: jos hän voisi tilkittää sen umpeen…
KREIVI. Ah! hiisi, sitä pahempi! Voisitko sinä päästä sisään hänen luoksensa?
FIGARO. Josko minä pääsisin! Primo, se rakennus, jossa minä asun, on tohtorin oma, hän vouraa sitä minulle ilmaiseksi.
KREIVI. Vai niin!
FIGARO. Ja minä lupaan hänelle kiitollisuudesta kymmenen kultarahaa vuodessa, ilmaiseksi senkin.
KREIVI (tuskastuneena). Sinä olet hänen hyyryläisensä?
FIGARO. Vielä enemmän, hänen parturinsa, hänen haavalääkärinsä, hänen apteekarinsa; hänen talossaan ei kukaan muu pitele partaveistä, lansettia tahi ruiskun-mäntää kuin teidän palvelijanne.
KREIVI (syleilee häntä). Oi! Figaro, ystäväni, sinä olet oleva minun enkelini, minun vapauttajani, minun suojelushenkeni.