KREIVI. Kuka?
FIGARO. Tuossa hän on ristikko-akkunansa takana. Älkää katsoko, älkäähän katsoko!
KREIVI. Minkätähden?
FIGARO. Kirjoittihan hän: Laulakaa huolimattomasti, se on, laulakaa niinkuin laulaisitte … vaan laulaaksenne. Oi! kas tuossa hän on.
KREIVI. Koska minä olen alkanut miellyttää häntä, vaikk'ei hän minua tunne, niin älkäämme heittäkö tuota Lindor nimeä, jonka olen ottanut; voittoni on oleva sitä suloisempi. (Hän levittää paperin, jonka Rosina on heittänyt.) Mutta kuinka laulaa tällä nuotilla? Minä puolestani en osaa sepittää runoja.
FIGARO. Kaikki, mitä mieleenne johtuu, armollinen herra, on oivallista: rakastunut sydän ei vaadi liikoja neron tuotteitten suhteen… Ottakaa minun gitarrini.
KREIVI. Mitäs tahdot, että sillä tekisin? minä soitan sitä sangen huonosti!
FIGARO. Onko teidän kaltainen mies mitään osaamatta? Käden selällä; from, from, from… Jos laulaisitte Sevillassa ilman gitarria, tunnettaisiin te pian, toden totta pian päästäisiin teidän jäljillenne.
(Figaro nojaa seinää vastaan balkongin alla.)
KREIVI (laulaa kävellen ja säestäen gitarrilla:)