(Edelliset; La Jeunesse tulee vanhuksen tavalla, vekara-sauva kädessä; hän aivastaa useita kertoja.)
L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Vai La Jeunesse?
BARTHOLO. Sinä saat aivastaa sunnuntaina.
LA JEUNESSE. Kas niin, enemmän kuin viisikymmentä … viisikymmentä kertaa … hetken ajalla! (Hän aivastaa.) Minä olen uuvuksissa.
BARTHOLO. Kuinka! minä kysyn teiltä molemmilta, onko joku mennyt sisään
Rosinan luoksi, ettekä te sano, että tuo parturi…
L'ÉVEILLÉ (yhä haukotellen). Onko hän siis joku herra Figaro? Aah! ah…
BARTHOLO. Minä takaan, että se lurjus on salaliitossa hänen kanssansa.
L'ÉVEILLÉ (itkien kuin hupsu). Minä … minäkö salaliitossa!…
LA JEUNESSE (aivastaen). No! mutta herrani, löytyykö … löytyykö oikeutta?
BARTHOLO. Oikeutta! Se sopii hyvin teidän kaltaisten kurjien kesken; oikeutta! Minä olen teidän isäntänne, minä, ja olen siis aina oikeassa.