Kymmenes kohtaus.
(Rosina, saapuville rientäen; Figaro.)
ROSINA. Kuinka! te olette vielä täällä, herra Figaro?
FIGARO. Suureksi onneksi teille, neitini. Äsken teidän holhojanne ja teidän laulu-opettajanne luulivat olevansa yksin ja puhuivat suunsa puhtaaksi…
ROSINA. Ja te olette kuunnellut heitä, herra Figaro? Mutta tiedättekö, että se on sangen paha!
FIGARO. Kuunnellako? Se on kuitenkin paras keino kuulla hyvin. Minä annan teille tiedoksi, että teidän holhojanne aikoo naida teidät huomenna.
ROSINA. Oi! taivaan jumala!
FIGARO. Älkää pelätkö mitään; me annamme hänelle niin paljon tekemistä, ett'ei hän ehdi sitä ajattelemaan.
ROSINA. Kas, tuossa hän tulee takaisin; lähtekäähän pikku portaita myöten. Te saatatte minut pelosta kuolemaan.
(Figaro rientää pois.)