KREIVI. Oo! minä tunsin teidät heti signalimenttinne mukaan.
BARTHOLO (kreiville, joka puristaa kirjettä). Mitäs te tuossa kätkette taskuunne?
KREIVI. Minä kätken sen taskuuni, jotta te ette tietäisi, mitä se on.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina puhuvansa sotamiesten kanssa.
KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän signalimenttinne?
Nuotti: Ici sont venus en personne.
Pää kalju on, tutisevainen,
Ja silmä tumma, talimainen,
Rumempaa naamaa eipä näe,
Kas selkä on kuin sarvet kauriin
Ja pinta niinkuin paistonauriin,
Vinossa toinen olkapää!
Suoniss' on veri niinkuin jää,
Jalassa patti, sääri väärä,
Puhuissaan määkii niinkuin jäärä,
On ahne saivarnylkyri,
Sanalla: oikein tohtori!
[Bartholo keskeyttää signalimentin siinä paikassa,
joka hänestä sopii.]
BARTHOLO. Mitäs tämä merkitsee? Oletteko täällä minua häväistäksenne?
Menkää heti tiehenne.
KREIVI. Mennä tieheni! Ah! hyi! kuinka törkeästi puhutte! Osaatteko lukea, tohtori … Barbe à I'eau?