BARTHOLO. Kaikki tyystin mietittyäni luulin varovaisemmaksi lähettää hänet kamariini kuin jättää hänet tänne Rosinan kanssa.
KREIVI. He eivät olisi lausuneet sanaakaan, jota minä en olisi kuullut.
ROSINA. Sangen kohteliasta, hyvät herrat, lakkaamatta puhua hiljaa!
Entäs oppituntini?
(Nyt kuuluu sellainen ääni, kuin astia olisi pudonnut.)
BARTHOLO (huutaen). Mitä minä kuulen! Tuo julma parturi on varmaankin laskenut kaikki portaita myöten putoomaan, ja matkalippaani kauniimmat kalut!…
(Hän juoksee ulos.)
Yhdeksäs kohtaus.
(Kreivi, Rosina.)
KREIVI. Käyttäkäämme hyödyksemme sitä hetkeä, jonka Figaron äly hankkii meille. Suokaa minulle tänä iltana, minä rukoilen sitä, hyvä neiti, hetken keskustelu, joka on välttämättömän tarpeellinen teidän pelastukseksenne siitä orjuudesta, johon olitte joutua.
ROSINA. Ah! Lindor!