Auringon laskeutuessa katselin viimeisten englantilaisten veneiden loittonemista, ja istahdin sitten epäröiden erään turkkilaisen kahvilan kangaskaton alle.
7.
Ympärilleni kerääntyi heti joukko miehiä, avustajia ja kantajia, jotka elävät taivas-alla Salonikin laitureilla He halusivat tietää, miksi olin jäänyt maihin, ja seisoivat siinä odotellen, tarvitsisinko ehkä heidän palveluksiaan.
Huomasin tuossa makedonialaisjoukossa miehen, jolla oli omituinen pikku kiharoihin jakautuva parta, kuten tämän maan vanhimmilla kuvapatsailla. Hän istui edessäni maassa ja katseli minua hyvin uteliaasti; pukuni ja kenkäni näyttivät etenkin suuresti kiinnittävän hänen huomiotaan. Hän venyttelihe veltosti kuin suuri angorakissa ja haukotteli näyttäen kaksi riviä pieniä hampaita, jotka kiilsivät kuin helmet.
Muuten olivat hänen kasvonsa hyvin kauniit, hänen rehelliset ja älykkäät silmänsä näyttivät hyvin lempeiltä. Hän oli aivan repaleissa, jalat ja sääret olivat paljaat, paita oli riekaleina, mutta muuten oli hän puhdas kuin kissa.
Tuo henkilö oli Samuel.
8.
Nuo kaksi samana päivänä tapaamaani olentoa saivat pian oman osansa elämässäni; kolmen kuukauden aikana he panivat henkensä alttiiksi puolestani. — Jos joku olisi sanonut sen minulle nyt, olisin suuresti hämmästynyt. Molemmat lähtivät sittemmin isänmaastaan seuratakseen minua, ja meidät oli määrätty viettämään talvi yhdessä, saman katon alla Stambulissa.
9.
Lopulta sai Samuel rohkeutta sanoa minulle muutamat osaamaansa englantilaiset sanat: