Palvelijat tuovat yatag'eja, joihin kaikki ojentuvat ja nukkuvat…
Aamu saapuu, päivä seuloutuu saarniristikosta, maalattujen rullaverhojen ja silkkiuudinten läpi.
Izeddin-Alin vieraat lähtivät pukeutumaan valkoisiin marmorikomeroihin, peseytymään niin kirjailluilla ja kullatuilla liinoilla, että niitä Englannissa tuskin uskallettaisiin käyttää.
He polttelevat kuparisen hiiliastian ympärillä ja jättävät hyvästit.
Herääminen on jöröä. Luulee olleensa jossakin Tuhannen ja yhden yön taikalinnassa ja tapaakin itsensä aamulla kahlaamassa Stambulin likaisilla kaduilla ja basarien melussa.
55.
Kaikki Konstantinopolin yön äänet ovat jääneet muistiini sekaantuneina armaani äänen sointuun, kun hän usein antoi minulle niistä outoja selityksiä.
Synkin oli bekdji'en, yövartioitten huuto, joka ilmoitti tulipaloa, tuo kauhea: Yangun var! pitkä, kaamea, joka toistui kaikissa Stambulin kortteleissa, suuren hiljaisuuden keskellä.
Ja sitten aamulla raikahti kirkas sävel, kukkojen aamulaulu, hiukan ennen muezzien rukousta, surullinen laulu, koska se ennusti päivää, ja koska huomenna kaikki olisi taas kysymyksessä, sen henkikin!
Eräänä ensimmäisistä öistä, joita armaani vietti Eyoubin yksinäisessä majassa, sai läheinen melu vanhan talon porraskäytävässä meidät molemmat vavahtamaan. Molemmat luulimme kuulevamme djinnien parven olevan ovellamme, tai että turbanipäiset miehet kiipeilivät lahonneita portaita tikarit ja yagatan'it paljaina. Meidän oli pelättävä kaikkea kun olimme yhdessä, ja meillä oli lupa vapista.