Kuitenkaan ei saa luulla, että Rarahu olisi ollut sivistystä vailla; hän osasi lukea tahitilaista raamattuaan ja kirjoittaa suurilla, hyvin tukevilla kirjaimilla maorikielen pehmeitä sanoja. Hän oli sitäpaitsi erittäin etevä sovinnaisessa oikeinkirjoituksessa, jonka Pipcusmunkit olivat laatineet, kun he latinalaisen kirjaimiston avulla valmistivat polynesialaisen sanakirjan.
Monet maalais-pikkutyttömme Euroopassa ovat varmasti tietämättömämpiä kuin tämä villi lapsi. Mutta otaksuttavasti ei hänen lie tarvinnut liiaksi ponnistella hankkiakseen nuo tiedot Papeeten lähetyskoulussa, sillä hän oli luonnostaan perin laiska.
X.
Kun kulkee puolisen tuntia Apirén tietä pitkin, tapaa oikealla pensaikossa suuren luonnollisen, vuoren sisään kovertuneen altaan. — Fataua-puro syöksyy siihen koskena pärskyttäen juoksevaa, suloisen raikasta vettä.
Siellä oleskeli koko päivän lukuisa seurue; Papeeten nuoret kaunottaret lepäilivät ruohokossa ja viettivät lämpimiä, troopillisia päiviä puhellen, laulellen ja nukkuen, tai vielä mieluummin uiden ja sukellellen kuin vilkkaat kultakalat. — He astuivat veteen musliiniviittoihinsa puettuina, ja pitivät ne sitten märkinä yllään nukkuessaankin niin kuin muinaiset najadit.
Sinne tuli usein matkustavia merimiehiä seikkailuille ja siellä vallitsi neekeritär Tétuara — ja siellä pidettiin varjossa uhkeita pitoja oransseilla ja guavepuun hedelmillä.
Tetuara kuului melanesialaiseen, mustaan kanakkirotuun. — Euroopasta tuleva laiva oli kerran ottanut hänet eräältä saarelta Kaledonian luota ja jättänyt hänet Papeeteen, tuhansien penikulmien päähän kotiseudultaan, ja täällä teki hän saman vaikutuksen kuin englantilaisten missien joukkoon eksynyt Kongotar.
Tétuaralla oli tyhjentymätön varasto hyvää tuulta, apinamaista iloisuutta ja täydellistä hävyttömyyttä, ja missä hän kulki kävi jymy ja jyske. Näitten henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi oli hän perin arvokas poikkeus veltosta seurapiiristään, ja hän olikin Fataua-puron arvohenkilöitä.
XI.
Esittely.