Löytääkseni heidät tuli minun vain hänen osoitustensa mukaan kulkea guavepensaiden välitse, melkein huomaamatonta polkua pitkin, joka sadan askeleen päässä vei toiselle altaalle. Se oli hiukan korkeammalla, ja siellä kävi myöskin vähemmän väkeä kuin meidän lammikollamme. — Siellä levittäytyi Fataua-puro taas, sanoi hän, kallion onteloon, joka näytti erikoisesti valmistetulta parin, kolmen hyvin läheisen ystävän seurustelupaikaksi. — Se oli Rarahun ja Tiahuin erikoinen kylpyhuone ja siellä oli, niin sanoaksemme, koko heidän lapsuutensa kulunut…
Se oli rauhallinen piilopaikka, jonka yli kaareutuivat suuret leipäpuut paksuine lehvistöineen ja mimosat, guavet ja hienot sensitivat… Raikas vesi solisi siellä pienien, sileiden kivien yli, ja kaukaa, kuin epäselvänä mutinana, kuului pauhu suurelta vesialtaalta, nuorten naisten nauru ja Tétuaran helistimentapainen ääni.
XIII.
— — —
"Loti", sanoi minulle kuukautta myöhemmin kuningatar Pomaré suurella, käheällä äänellään. "Loti, mikset sinä mene naimisiin pienen Rarahun kanssa Apirén piiristä? Minä vakuutan sinulle, että niin olisi paljon parempi ja että sinä oppisit paljon täydellisemmin tuntemaan tämän maan…"
Hän teki minulle tämän kysymyksen kuninkaallisella parvekkeella. — Minä olin pitkälläni matolla ja pitelin kädessäni viittä korttia, jotka äsken olin saanut ystävättäreltäni Terialta; minua vastapäätä loikoili omituinen vastapelaajani, kuningatar, joka hurjan intohimoisesti harrasti écartépeliä. Hän oli puettu keltaiseen, mustakukkaiseen aamunuttuun ja hän poltti pitkää pandanus-savuketta, joka oli tehty yhdestä ainoasta kokoon kääritystä lehdestä. Kaksi jasmiinin kukilla koristettua hovinaista merkitsi pisteemme, sekoitti meille lehdet ja auttoi meitä neuvoillaan, kumartuen uteliaina olkapäittemme yli.
Ulkona satoi tuota haaleaa, tuoksuvaa rankkasadetta, joka tässä maassa seuraa kesän myrskyjä. Suurten kookospalmujen lehvät nuokkuivat sateessa ja lehtien vahvat suonet kiilsivät kosteudesta. Pilvikasat muodostivat vuorta vasten kauhean, mustan ja raskaan taustan ja tuon haaveellisen taulun yläosassa näkyi Fatauan kallio kaukana kohottavan mustaa sarveaan. Ja myrskyn aavistuksista raskas ilma hämmensi ajatukset ja mielikuvat — — —
"Mennä naimisiin pikku Rarahun kanssa Apirén piiristä." Se ehdotus yllätti minut aivan odottamatta ja antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta — — —
Oli itsestään selvää, että kuningatar, joka oli sangen älykäs ja ymmärtäväinen nainen, ei ehdottanut minulle euroopalaisen lain mukaista, koko elämän ajaksi sitovaa avioliittoa. Hän oli suopea maansa vapaille tavoille, vaikka hän usein pyrki muodostamaan niitä moitteettomammiksi ja kristinopin periaatteiden mukaisiksi.
Minulle tarjottiin siis yksinkertaisesti tahitilaista avioliittoa ja minulla ei sen vuoksi ollut mitään vakavia syitä asettua vastustamaan ruhtinattaren toivomuksia, ja pikku Rarahu Apirén-piiristä oli hyvin suloinen.