Lontoo, helmik. 20 p. 1875.

Kuljin kello yhdeksän Regent Streetillä — Yö oli kylmä ja sumuinen, — tuhannet kaasulamput valaisivat tuota ihmisellistä muurahaispesää, mustaa, märkää väkijoukkoa.

Takaani huusi ääni: Ia ora na, Loti!

Käännyin ympäri hyvin hämmästyneenä ja tunsin ystäväni Georges T:n, jota tahitilaiset sanoivat Tatehauksi, ja joka oli jättänyt Papeeten, missä hän oli päättänyt asua loppu-ikänsä.

VII.

Kun olimme mukavasti istuutuneet tulen ääreen aloimme me jutella suloisesta saaresta.

"Rarahu" — — — sanoi hän hiukan hämillään.

"Niin, hän voi luullakseni hyvin, kun minä lähdin maasta; onpa mahdollista, että jos olisin sanonut hyvästi hänelle, olisi hän lähettänyt terveisiä teille minun muassani.

"Niin kuin tiedätte, lähti hän Papeetesta samalla kertaa kuin tekin ja ihmiset sanoivat: Loti ja Rarahu eivät ole voineet erota; he ovat lähteneet yhdessä Euroopaan.

"Minä vain tiesin, että hän oli lähtenyt ystävänsä Tiahuin luo, minä, joka sain hänen kirjeensä Papeurirista seuraavalla, rakastettavalla kirjoituksella varustettuina: Tatehaulle, Rotansilmälle, Lotille lähetettäväksi.