Sitäpaitsi sovittiin siitä, että kun alkuasukkaiden laulun: " oti taimanè j.n.e." ensimäisiä sanoja hiljaa hyräiltiin yöllä palatsin ulkopuolella, merkitsisi se: "Remuna on siellä, tai Loti tai molemmat yhdessä; he pyytävät ystävättäriään tulemaan luokseen heidän kutsuessaan, tai ainakin hiljaa avaamaan heille puutarhan portit." — — —
II.
Plumketin muistelmiin perustuva elämäkerrallinen tieto Rarahusta.
Rarahu syntyi tammikuussa 1858, Bora-Boran saarella, joka sijaitsee kuudennellatoista asteella eteläistä leveyttä ja sadannella neljännellä kuudetta läntistä pituutta.
Sillä hetkellä kun tämä tarina alkaa oli hän juuri täyttänyt neljännentoista vuotensa.
Hän oli sangen omituinen pikku tyttö, jonka kesytön, huumaava sulous piti vallassaan kaikista eurooppalaisten kansojen hyväksymistä, sovinnaisista kauneuskäsitteistä huolimatta.
Aivan pienenä oli hänen oma äitinsä laskenut hänet suureen purjevenheeseen, joka kulki Tahitiin. Ainoa muisto, joka hänelle omasta kadotetusta saarestaan oli säilynyt, oli suuri, pelottava, sen yli kohoava kallio. Tuon basalttijättiläisen ulkopiirteet, joka on asetettu Tyynen meren keskelle kuin jättiläismäinen rajamerkki, pysyivät hänen mielessään ainoana kuvana hänen kotimaastaan. Rarahu tunsikin sen myöhemmin ja hänen mielensä valtasi outo liikutus nähdessään sen piirrettynä Loti'n albumissa; tämä satunnainen tapaus oli ensimäisenä aiheena Rarahun suureen rakkauteen Loti'ta kohtaan.
III.
Hiukan kansantaloutta.
Rarahun äiti oli vienyt hänet Tahitiin, tuolle suurelle saarelle, kuningattaren saarelle, tarjotakseen häntä hyvin vanhalle naiselle, joka asui Apiré-alueella ja oli hänen kaukainen sukulaisensa. Hän seurasi siten vanhaa maorirodun tapaa, jonka mukaan lapset vain harvoin saivat jäädä oikean äitinsä luo. Kasvatusäidit ja kasvatusisät, ( faa amu ), ovat siellä lukuisimmat ja perhe lisäytyy vain sattuman kautta. Tuo perintätavan mukainen lasten vaihto on yksi polynesialaisten tapojen omituisuuksia.