Kapteeni erotti heidät heti huimien heitä virtahevon nahasta valmistetulla ruoskalla.
No matter, sanoi hän; they are drunk! (Ei se mitään; he ovat päissään).
Oli aika lähteä. Yves ja Goulven syleilivät toisiaan ja minä näin Goulvenin itkevän.
Kun me palasimme tyyntä merta pitkin etelän ensimäisten tähtien syttyessä kertoi Yves minulle veljestään:
— Hän ei juuri ole onnellinen. Kuitenkin ansaitsee hän aika lailla rahaa ja hänellä on pieni maja Californiassa, jonne hän toivoo saavansa palata. Mutta katsokaas, koti-ikävä tappaa hänet.
— — — Tuo kapteeni oli vannonut minulle tulevansa seuraavana päivänä vaimoineen päivälliselle minun laivaani. Mutta yöllä loittoni valaanpyytäjä ulapalle, katosi tyhjään äärettömyyteen, ja me emme tavanneet sitä enää.
LXXXVIII.
— Oletteko tekin tullut nostamaan rahojanne, rouva Quémeneur?
— Niin kai tekin, rouva Kerdoncuff?
— Missä teidän miehenne nyt purjehtii, rouva Quémeneur?