Passari waalistui, peräytyi ja katosi. Paroni astui pari askelta oween päin, ja hänen wastaansa tuli howineuwos Renner, kumartuen sywästi. Paroni ojensi hänelle kätensä ja weti hänen perästänsä sohwaan.
—"Olen kauan jo teitä odottanutkin, hywä Renner. Woin arwata, että kaikki on hywin."
—"Kaikki kuin woi olla, tahi pian kaikki, herra paroni."
—"Minä luotan siihen. Minä tunnen mieheni. Mitä te kerran tahdotte, se ei jää laimin."
—"Ei paroni, minun ansioni on mitätön. Se on kerran niin, ettei minulle onnistu muu kuin mitä te, paroni, minulta tahdotte. Luulisin, jos käskisitte minun noutamaan sydänyöllä teille taiwaalta kuun, minulle sekin onnistuisi."
Paroni ojentui suoremmaksi ja wetäsi tyytywäisyydellä pitkän sawun sikaristaan.
—"Arwaatteko mistä se tulee?" kysyi paroni hymyillen.
—"En woi muuta arwata kuin teidän käskyinne ihmeellisestä woimasta."
—"Ihminen saa kaikki, mitä tahtoo, mutta pelkurit, hywä Renner, ne kadottawat siksi, etteiwät rohkene tahtoa. Kun istun korttipöytään ja tahdon woittaa, silloin minä aina woitan. Mutta kaikki ei ole siinä. Jos en näkisi läpi jokaisen kortin, woisin kuitenkin tulla häpeälle. Mutta minä tahdon ne nähdä läpi ja näen, ja niin woin käyttää jokaista siten kuin ne paraaten minulle sopiwat. Kas siinä, hywä Renner, koko taitoni—silla wiimeksi, ihmiset, joita käytämme, eiwät ole muuta kuin kortteja—mutta asiaan, woin arwata, että kaupungissa on kaikki hywin."
—"Paremmin kuin koskaan, herra paroni!"