—"Teidän apuanne en arwele tarwitsewani", wastasi Yrjö, luoden halweksiwaisen silmäyksen häntä kohti.
—"Ettekö sittenkään, jos olisin erään Anna neitsyen asialla?"
—"Se on wale, minä en usko yhtään teidän sanaanne."
—"Mutta se on kuitenkin totinen tosi."
—"Missä olisitte häntä tawanneet?"
—"Niin tosiaankin, te ette wielä tunnekaan, että Anna on hänen herruutensa palweluksessa?"
—"Hänen herruutensa palweluksessa?"
—"Aiwan niin, ja wieläpä kamarineitsyenä hänen armollansa Ebba rouwalla."
—"Nyt te walehtelette."
—"Minulla ei ole aikaa pitempään teidän kanssanne loruella. Tuossa on kirje, lukekaa." Kola ojensi pienen paperilipun wangille, joka tempasi sen ja silmäili pikaisesti sen muutamat riwit. Niiden sisältö oli seuraawainen: