XV.
Klaus herra oli tahtonut joutua yöksi Kuitian howiinsa, mutta matka kulki hitaasti, sillä aamupäiwän tuisku oli ajanut tien umpeen. Tultua erään talon kohtaan hän seisotti hewosensa ja kutsui luoksensa tohtorin, joka Annan kanssa ajoi jälkimäisenä.
—"Minulla on wähäinen watsan kipu", sanoi hän, "meidän täytyy hetkeksi seisattaa tähän. Onko sinulla warustettu mitä sellaiseen?"
—"Tiede ei ole koskaan warutonna", sanoi tohtori ylpeydellä.
—"No, sitte menemme taloon, se on ehkä pian autettu."
—"Aiwan niin, minä tarwitsen ensin waan tutkia mitä kipuun on tarwis."
Waiwa kiihtyi yhä kowemmaksi. Kun Klaus herra oli tullut huoneesen, oli hän jo pian woimaton. "Minulla on hirweä kipu watsassani", lausui hän päästyä wuoteelle selälleen. "Mitä sinä arwelet siitä Nikoteemus?"
—"Minä arwelen kolmea ainetta, se on merkurium, terra adamica, ja materia prima."
—"Waan minä en ole koskaan ennen tuntenut tällaista kipua, se on minulle aiwan outoa."
—"Antakaa olla, tauti on kuten sanotte warsin uutta, siis parannusaine pitää myös olla uutta, sellaiselle kiwulle juuri äsken walmistunutta."