Niin, Linnalaanhan Asari nyt meni kosimaan, silloin kun hän lähti kotoansa pyhä=waatteissa. Hän toimitti heti asiansa ujostelematta. Sisällinen, waikka tällä kerralla salainen riemu tuli nyt Linnalan emännän ja Kaisun sydämiin, sillä he oliwat jo pitäneet kauan salaista toiwoa Asarista. Sekä äiti että tytär otti hänen tarjomuksensa ilomielin wastaan ja kauppa tehtiin. Kumminkin emäntä hywin warowasti kysäsi ennen asian päättymistä, paljonko Asari saisi kotoaan lähtiessään, jos hän tulisi heille wäwyksi, johon Asari antoi emännälle hywin tyydyttäwän wastauksen, ja niin ei sekään estänyt asian menestymistä. Salaa katseli nyt Asari Linnalan kaikenpuolista uljuutta ja kaikissa näkywää taloudellista, wankkaa perustusta. Tuohan kaikki oli kohta tulewa hänen omaksensa, oman mielensä mukaan hallittawaksi, ja hän iloitsi sydämessään suuresta woitostansa. Kylmältä tuntui tosin Kaisu nyt niinkuin ennenkin Asarille, mutta hän ajatteli waan mielessänsä, "kyllä kait se wielä kaikki tulee hywäksi."
Ensi pyhänä kuulutettiin Ruokolan Asari ja Linnalan Kaisu. Kylässä ei tuota pidetty kummanakaan, niinkuin useasti muulloin, silla sekä sulhanen että morsian oliwat rikkaita ja rikkaathan soweltuwat niin hywästi yhteen. Olipa kuitenkin eräs, jonka rinnasta puhkesi raskas huokaus tuon uutisen kuultuansa ja hän oli Mäntylän Taawa. Waikk'eiwät Asari ja Taawa olleet kumpikaan sanallakaan ilmoittaneet toisillensa tunteitaan, oliwat he kumminkin kahdenpuolin huomanneet, että heidän sydämensä puhuiwat niin lämmintä ja pehmeää lemmen kieltä. Nyt oli Taawan lempi kadottanut wastimensa; siitä tuo huokaus. Taawa kantoi mykkänä, nöyränä, kärsiwällisesti sydämensä ahdistuksen; hän tunsi itsensä nyt niin halwaksi, pieneksi ja köyhäksi Asarin rinnalla, että hän oikein häpesi entisiä turhia ajatuksiansa. Mäntylän Taawa ei ottanut sittemmin wastaan yhtään kosijaa, sillä hän tunsi selwästi sydämessään, ett'ei siinä ollut sijaa kenellekään muulle kuin yhdelle, ja se oli nyt—kadotettu.
Niin, mitäpä siitä. Asarin ja Kaisun kuulutukset käwiwät laillisessa järjestyksessä ja Kaisu piti morseuttansa niin tyytywäissä walmistellen siten suuria tulewia häitä.
Eräs ystäwä kysyi ensimäisen kuulutuksen jälkeen Asarilta: "pidätkö sinä todellakin Kaisusta?"
"Ei, en minä hänestä huoli yhtään", wastasi sulhanen peittelemättä.
"Kuinka se on ymmärrettäwä? Miten sinä sitte saatat mennä hänen kanssaan naimisiin, kun et pidä hänestä?" uteli ystäwä.
"Hänellä on rahoja ja muita rikkauksia", wastasi Asari alakuloisesti.
"Kylmä on kulta kumppaniksi", sanoi toinen.
"Kyllä se wielä hywäksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sanoi
Asari entisellä luulo=uskollaan.
"Minä soisin, että niin käwisi, mutta minä toiwon ja pelkään", sanoi ystäwä, joka näytti maailmaa tutkineen useammalta taholta kuin Asari.