"Aina kuitenkin sen werran, ettei pahaa hätää tule."
"Onko teillä miestä?"
"Oli minulla mies, mutta herra katsoi hywäksi hänet kutsua pois kuusikolmatta wuotta sitten", sanoi mummo ja kyyneleet kiilsiwät hänen silmissään.
"Mitä miehiä miehenne oli?"
"Salwumies waan, mutta woi kuinka hywä hän kuitenkin oli."
"Jäikö perillisiä?"
"Jäi yksi poika. Hän syntyi juuri kuin isänsä kuoli. Woi sitäkin murheen aikaa", sanoi mummo ja tuli wielä surullisemmaksi.
"Poikanne on siis täysi mies?"
"On. Hän oli juuri tässä, kun te tulitte."
"Tuo nuori herra … ylioppilainen?" kysyi Mielonen hämmästyneenä.