"Mitäpä niillä tekisimme?"
"Kuinkas sitten syötte?"
"Suuhun on vanha ja tuttu tie, kyllä sinne osaa huonommillakin aseilla."
"Millä tavalla?"
"Tikuissa pysyviä paloja pistelemme terävillä tikuilla suuhumme, liemen lipitämme tuohilipeillä; sopevissa paikoissa ovat sormetkin apuna. Ja kun on nälkä, takaan minä, että ruoka maistuu yhtä makealta kuin jos olisimme syöneet hopeisilta lautasilta hopeisilla lusikoilla, veitsillä ja kahveleilla", selitti ja vakuutti isäntä.
"Mutta eikö tule savua huoneesen, kun pesään pannaan valkea ja pannu?"
"Kyllä kait, mutta mitä se haittaa, sillä tottahan menee, jos tuleekin."
"Kuinkas savun aikana?"
"Silloin laskeumme kaikin niin liki lattiaa kuin pääsemme."
"Eivätkö silmät tule kipeiksi?"