"Niin sanoi hän, kun olimme kahden kesken, mutta kun puhuin hänelle asiasta muiden kuullen, ei hän ottanut puhuakseen koko kirjoista ja torpasta luotuista sanaa: meni vaan muihin asioihin tahi puitsi kaikenni sääriinsä.
"Kun hän oli kylän rikkain mies, uskoin…"
"Malttakaapas vähäisen! Onko hän sama mies, joka noilta hiekkakummun asukkailtakin otti torpan pois?" kysyi matkustaja.
"Aivan sama. Monelle on hän saman kepposen tehnyt ja saattanut monta perhettä onnettomaksi. Usea on koettanut lain kauttakin oikeuksiansa valvoa, mutta mitä mutkia hänellä milloinkin lienee, vaan aina hän on voittanut. Kuopan Taneli on viimeinen hänen uhrinsa. Mutta mistä te tiedätte, että kylän rikkain mies on häneltäkin torpan ilman mitäkkin riistänyt?" sanoi Risto.
"Minä kävin hänen mökissään ja hän kertoi minulle koko jutun", sanoi matkustaja.
"Tulittekos tietämään, että he ovat tosilaiskaa väkeä?" kysyi Risto ja hänen suupielensä vetäysi hieman veitikkamaiseen hymyyn.
"Kyllä minä tulin tuntemaan heidät perinpohjin."
"Hän, tuo Taneli, on kyllästynyt tämän maailman kavaluuksiin, ja tehnyt niistä semmoisia kummallisia johtopäätöksiä, joita minä en voi hyväksyä. Mitä se nyt on, että ensimäisen vastoinkäymisen kohdatessa nuoret ja terveet ihmiset heittääntyvät oikein kruunun laiskoiksi ja antavat muiden ihmisien itseänsä elättää. Minä en ainakaan niin voisi tehdä, Heidän laiskuutensa vuoksi käypi paljon ihmisiä heitä katsomassa ja sentähden en ensinkään pidä kummana sitä, kun tekin olette siellä käynyt. Mutta se minua kummastuttaa, kun te minuakin, kaikkein viheliäisintä ihmistä, puhuttelette!" tuumaili Risto.
"Älkää nyt toki joutavia puhuko! Te olette kaikessa raajarikkoisuudessanne parempi monta muuta terveempää ihmistä. — Mutta kuinka sen entisen torppanne kävikään —? se jäi äskettäin kesken", muistutti matkustaja.
"Niin. Kun hän oli kylän rikkain ja arvossapidetyin mies, uskoin minä häntä ja tein työtä torpassa minkä voimat ja varat suinkin myöten antoivat, saadakseni sen hyvään kuntoon. Tosin olin minä paljon kaupungissa työssä laivaveistämöllä, mutta minä sain paljon isompia päiväpalkkoja kuin tavalliset työmiehet. Sen vuoksi katsoin minä parhaaksi teettää kaikki työt urakalla ja itse ansaita.